Nyt on asunto. 

Menin, näin ja voitin. Kiroamani akkakin oli sangen leppoisa hupakko. Kenties vielä kohtaamme yössä.. sopivassa tuiterissa.. kaikki on mahdollista.

Tänään vein lähes kaikki yksin kannettavat tavarat ja huomenna on raskaiden huonekalujen vuoro. Sitten olen varkautelainen. Näin tässä pääsi käymään. Antaudun. 

Kumma tuo muuttaminenkin kun ihmiset häslää ja vekslaa. Itsekin hätäilin suorastaan viikko sitten että eihän nyt enää. Eilen kuitenkin jo vahvistui tunnot ja tänä aamuna rehvakkaana poikana jo tiesin kaiken luonnistuvan Taas. Menin vaan naisen puheille ja johan alkoi asuntoa järjestyä. Antoi jopa tietokoneensa käyttööni jotta sain takuuvuokran maksettua. 

Se siitä. Aamulla sorsametsälle.