Perjantaina en juonut pisaraakaan alkoholia. 

Lauantaina menimme juhlapaikalle ensimmäisinä vieraina ja joimme ensimmäiset minttuviinanapsut kello.. neljän maissa? Kolmen maissa? Sitten alkoi hiljalleen ihmisiä virrata sisään lopulta määrän ollessa 7-8 kappaletta. Joimme alkoholia ja humalluimme. Minulla oli jossain välissä kaverin tyttöystäväkin sylissäni makoilemassa. Toinen kaveri nousi melko alkuillasta pystyyn tuolillaan ja pyyhkäisi kaksi lasia paskaksi lattialle. Hienosti tehty. Minä yritin käännyttää paatuneita porvareita ekomiehiksi mutta jälleen kerran epäonnistuin. Ei ole maailman muuttaminen kovin helppoa, edes humalassa. Minulta meni muisti täysin joskus yhdeksän maissa. Täydellinen katko. Heräsin aamuyöllä munasillani sohvalta, peiton alta tosin. Takit ja housut olivat kasassa vieressäni. Käsitin ihmisten puheista että olin ehkä käynyt ulkonakin mutta sitten palannut takaisin nukkumaan. En pitäisi ihmeenä jos olen baariin jonotellut mutta en päässyt sisään. Tai sitten vain ihan omatahtoisesti olen vaatinut päästä uneen. 

Sitten oli kuitenkin aamu ja olo suhteellisen pätevä. Keskipäivän jälkeen tuli hiukan krapulaakin. Pahoinvointia jopa. Oksennus kesti sisällä. Tulin kämpilleni ja nyt olenkin jo tässä. Väsynyt hiukan olen kun ei viime yönä uni kovin hyvin tullut. 

Ei ollut kovin kummoinen juhlatarina ei. Ei tapeltu tai pahemmin räyhätty. Semmoista se toisinaan on. Ei jää jälkipolville kerrottavaa. Katsoo nyt josko sitä minäkin sitten ensi kerralla baariin asti päätyisin. Vai josko en? 

Tämän päivän(maanantai) vielä laiskottelen. Ehkä huomisenkin. Tänään kyllä voisi hakea jotain hyvää ruokaa kaupasta ja jonkun mukavan romaanin luettavaksi. Jos jaksaisi. 

Suihku piristi. Talvesta ei tietoakaan. Tekisi jo mieli järvelle. Tekisi mieli myös Savon tytön syliin mutta joskus se elämä on vähän tällaista ettei saa mitään tahtomaansa..