Losrandirilla oli tunnetusti viime viikolla votkapullojen tyhjennysrumbansa joka imi hänen voimansa melko tarkkaan ja aiheutti epämääräisiä todellisuuden vääristymiä ja jopa suoranaisia hallusinaatiota.  

Tässä eräs noiden aikojen tapahtuma jälkikäteen kuvailtuna.

Maanantaina iltakuuden maissa kun kaupunkikin oli jo jonkin verran rauhoittunut kuuli houreinen Los koputuksen ikkunaltaan. Aluksi hän arveli että tuuli oksaa heiluttelee vaiko harakka nakuttaa ikkunanpielestä paneeleja uuteen talvikotiinsa. 

Koputuksen jatkuessa ärtyi votkainen Los, huikkasi lasin tyhjäksi ja hoippui ikkunalleen. 

Hän avasi verhon, tihrusti pimeään eikä nähnyt mitään. 

Sulki verhon ja palasi tuolilleen "Ärh, mitä riivattua!"(Olihan lasi tyhjä)

Kop, kop, kuului taas ikkunalta. 

Salamannopeasti viuhahti Los ikkunalle, repäisi verhot sekä kylpytakin auki, jättäen vähän tilaa arvailulle.

Ja katso, sisään lensi hänen ystävänsä, Tinker-keijunen viskilaseinensa.

"Hyvää iltaa ystäväni, juokaamme vielä!" 

Ja he joivat monta monituista päivää.

Sen pituinen se.

 

Alla valokuva Lossien ystävästä:

tinkerbell-normal.jpg