En suostu hyväksymään ajan kulumista.
Ihmiset ikääntyvät, kuolevat. Elämät muuttuvat. Se surettaa minua, vaikka onhan asiassa tietenkin monet iloisetkin puolensa. Silti se surettaa minua. Minulla on vain muistoni. Eikä loppujen lopuksi niitäkään jää jäljelle. Outoa.

Eilen nautiskelin olutta. onnekseni ei suuremmin krapulaa tullut. PYöräni jätin kaverin luo. Kävellen hakea se tässä joku kaunis päivä. Nyt on kaunis päivä. Auringonpaistetta ja posket punaiseksi värjäävää kirpakkaa pakkasilmaa. On Suomen talvessa puolensakin.

Eilen mietin että jos talvi ei menisikään pois. En vaan keksinyt oikein mitään järkevää selitystä asialle. Ainoa jota keksin olisi että jos maapallo lopettaisi pyörimisensä.

Netti ei toimi.

Tein tuossa äsken oluttehdasta varten ostoslistan. Nelisenkymmentä euroa maksanee. Kaveri sanoi eilen että jossain keskustan liepeillä muistelee nähneensä erikoisliikkeen jossa kenties myydään oluttuotteita. Aktiivihiili..suodatin? tai vastaava on ainoa jonka sijaintia en tiedä. Emmeköhän me senkin jostain löydä. Haihduttaa oluen tuoksun huoneestani se vekotin.


Tuossa aiemmin mietin hetkisen ajan että tekisin lupauksen, mutta en minä sitten uskaltanutkaan. Ei, ei lupaus liittynyt viinaan. Kuitenkin se olisi ollut loppuun saakka kantava lupaus, ja hyvinkin suuresti elämänkulkuun vaikuttava.
Olisihan se omalla tavallaan .. jopa suotavaakin, mutta

Voisi ehkä katsoa elokuvan, tai lukea kirjaa, tai kenties lähteä kävelylle. Kävelylle varmaankin lähtisin ellei olisi noin kylmä. Joutuu pukeutumaan michelinmieheksi.
Kaupalle kyllä lähden kahdentoista maissa. On ostettava ruisleipä, makaronia sekä.. ehkä jotain muutakin puuttui. Ei kyllä puuttunutkaan. Ei ainakaan mitään tähdellistä.

On paljon asioita joita tulee sanottua. Kuitenkin kaikki on melko öö ei kai henkilökohtaista ole oikea sana öö tarkoitan siis sellaista joka ei nyt muita suuresti kosketa, tai kiinnostakaan. Ei se mitään.  Ei sen tähden tarvitse tuntea pahaa mieltä öö siis olla pahoillaan.


On menossa neljäs päivä tätä vuotta. Yhä tuntuu hyvälle. Yöllä olin hiukan uupunut ja se latisti tunnelmaa, mutta nyt on taas hyvä olla. Elämä avautuu avarana edessäni, enkä kadu mennyttä. Kunhan nyt tämän päivän taas hiljaiseloa vietän ja parantelen alkoholin uuvuttamaa kehoani, niin sitten on mukava huomenna räjähtää toimintaan. Uimahalli tosin huomenna(ja ylihuomennakin) kiinni, eikä tuo ulkosää oikein lenkkeilemään houkuta. Kenties jumppaan ihan sisätiloissa. Tuleehan se hiki niinkin.


Keittäisin nyt makaronia jos sellaista omistaisin. Olen viime aikoina tullut huolimattomaksi makaronin ostelijaksi.
Pohdin muuten tuossa äsken että voisi hiukan supistaa ruokakulujaan. En kyllä tiedä. Se idea taisi syntyä kuolleena. En kuitenkaan syö mitenkään kalliisti. Itse teen lähes kaiken alusta loppuun. Noh, hernerokkaa en. Purkista vaan hernaria.


Jotain tunnun olevan vailla nyt.

Ilma väreilee. Mukavaa. Avasin ikkunan. Kylmä ilma kohtaa lämpimän. Siitä lie väreily.

Nyt värisen minä. Suljen ikkunan.

Kämppiksen kanssa syötiin jänisrisottoa aamukahteen ja juteltiin niitä näitä. Hän lähinnä jutteli. Minä nyökyttelin ja keskityin syömiseen.


Aamulla katsoin Laurel ja Hardy härkätaistelijoina elokuvan. Tuossa olisi vielä tuo Isäni kunnian päivä. Sen voisi vilkaista kunhan ensin syö ja käy kaupalla. Leppoisa elokuva, olettaisin.

Soundtrack:
The Peppermint Rainbow - Don't wake me up in the morning.