Hiihtämästä palatessa näin punatakkisen naisen vyötäisiään myöten lumihangessa katkomassa pajuja pussiin. Kaipa hän niistä jotain aikoo askarrella. Siinä tuli mieleen että estetiikka on loppujen lopuksi tavallista arvotonta teoretisointia vain. Tietysti sillä poikkeuksella ettei siitä ole mitään konkreettista hyötyä. Oletuksen estetiikka on lähinnä kauniin ja ruman teoriaa. Esteettiset arvioit eivät ihan primääriarvioita(kakka maistuu pahalta, se on rumaa) lukuunottamatta pohjaudu millekään todella perusteltavissa olevalle. Teorioita teorioiden päälle. 

On toki mahdollista että leylinejä, maamagnetismivirtoja ynnä muita kulkee maailmassa ja niiden risteämissä voima on wahvana. Toisaalta miksi kaunis sitten olisi voiman wahvuutta? Onko konekivääri kaunis? 

Samalla tavalla minä voin kehitellä ihan huuhaa systeemin jonka mukaan voidaan sitten arvottaa maailmaa. Pari tavallista premissiä kuten että maapallo  on pyöreydessään aito, siniset silmät ovat maakansan väri ja kuinka ruskearunkoinen puu on vääryys. Näistä kolmesta sitten johdan huuhaateoriani ja kerron kuinka asiat ovat. Asiat ovat niin että SINÄ OLET VÄÄRÄSSÄ! 


En minä mitään tarkoita millään mitä sanon, vaan sanani ovat enemmänkin vain kysymyksiä. Tuntuu sille että on hyvä kysellä eikä ottaa asioita annettuina. Silloin ottaa henkilökohtaisen vastuun itsestään, teoistaan ja paikastaan maailmassa. 

Nyt  menen suihkuun pesemään hien vartaloltani. 6km hiihdin. Huomenna ehkä on aika 8km:n.