Asiat alkavat taas lutviutua. Ei sillä että ne olisivat koskaan olleet lutviutumatta. Tai noh, jos totta puhutaan niin pari kertaa on ollut itku lähellä. Yleensä asiaan liittyy aivojen liiallinen nesteytys.

 Nyt kuitenkin on taivas päällä ja katto rajana. Eli tästä ei voi päästä kuin oven tai ikkunan kautta eteenpäin. Käyttänen ovea jälleen kerran koska kolmen kerroksen tiputus on heikolle keholleni kenties liikaa.

Ruokaahan minulla ei ole lainkaan. Sitä aion noutaa kaupasta ja aamun vilpoudessa saada uuden grooven, hengen, päälle.

Huomenna yritän aivan oikeasti aloittaa pokerin taas. Se on tehtävä tai muuten en voi mitään! En yhtään mitään. Taakka on raskas mutta silti nostettavissa.