Antti höpöttelee ystävälleen uusinta instantrunoaan Sepi Kumpulaisen hengessä.
-Tässä istutaan, kaks vampyyriprinssii, vailla prinsesaa. Jalkoja heilutellaan eikä me tässä yhtään vilustututa ollenkaan, mehänollaan vaan kaksi vampyyriprinssii. Suonissa kohisee maaginen kemia, ja mennäkesäinen veri. Tsiigataan tyttöi, ja heilutellaan jalkoi..
-Antti älä ole tuollainen hölösuu.
-Jaa Antti on mitä ikinä tahtoo olla.
Antti oli vampyyriprinssi, kuutamosonaatin käsikirjoittaja ja muutenkin melko verevän terävä sanaseppo. Toisinaan häneen kuitenkin iski himo, verenhimo. Tällöin hänen oli pakko saada verta, tai muuten hänen himonsa vai yltyi yltymistään. Eikä kukaan tiedä miten lopulta käy jos himon antaa yltyä loputtomiin. Siksipä Antti istuskeli taas perjantai-iltaa MacDonaldsin katolla pikkupimuja tsiigaillen. Hänestä pikkupimuissa oli verevin veri. Seuranaan Antilla oli hänen kaverinsa Timppa. Yhdessä he olivat olleet vampyyreita jo ihan pikkupojista saakka. Nyt kun he kävivät jo kuudettasataansa he kuitenkin tunsivat että eivät he paljoa näistä vampyyrin hommista silloin pikkukloppeina tienneet. Verta oli imetty mistä sitä ikinä oli lähtenyt, eikä oikein osattu olla tyylikkäitä. Anttikin päätään puistellen toisinaan kammolla muisteli aikoja kun hän lehmän nahkaan pukeutuneena vaani kirkon tapulissa juhlakansaa sapattina. Noitia piti pelätä ja vanhojen mummojen veren kanssa vehdata. Niihin päiviin ei Antti takaisin tahtonut.
Nyt Timppa osoittaa kikattelevaa pimusakkia.
-Nyt tuntuu hyvälle. Ihan haaruksissa tuntuu.
-Nyt Antti tuntee lämmintä. Kyllä Anttikin sen tuntee. Kovasti kohisee. Antti tykkää keskimmäisestä. Pienestä tummatukastaan, takkuisesta tuliverestään. Katso Timppa, katso miten se on ihana! Imen kaikki veret.
Antin silmät laajenevat himosta kun hän pyyhkäisee kuivaa suupieltään himonsa kohdetta vahdatessaan. Antin käteen tarttuu mustaa huulimustaa hänen suupieleen, ja pian Antti korjaakin meikkiään, samalla kuitenkin tiiviisti seuraten hänen "pimuaan".
-Toi pimu on Antin. Antti varasi ton.
-Pidä pimusi. Minä taidan lähteä linnaan. Meidän klaanilla on yöllä raidi. Nageorath Bulltesticia aiotaan yrittää.
Timppa heilauttaa yönsinistä viittaansa ja katoaa häivähdyksenä kohti uljaampia seikkailuita. Timppa tykkää Batmanista. Anttia ei voisi vähempää kiinnostaa typerän ystävänsä yölliset päähänpistot, vaan hän keskittyy antaumuksellisesti pimunsa seuraamiseen.
-HAHA! Mun mielestä Tiina on täys lutka!
-...
-...
-Joo, mut en mä tiedä siis lainkaan miten se ottais sen.
Antti väreilee kuulleessaan pimunsa äänen lepakonkorvillaan. Antilla on jopa vampyyriksi hyvin suippomaiset korvat. Joskus hänen ollessa nuorempi vampyyriprinssi muut ivasivat häntä haltiaksi. Monet nyrkkitappelut käytiin vampyyriprinssien poikakoulussa siitä syystä. Antti yleensä voitti.

No paskat, eiköhän tämä ollut tässä. Katson jakson Ippoa ja painun Päätaloa lukemaan.