Orson Welles kävi kaupassa ja osti purkin voileipäkurkkuja.

Myöhemmin samana päivänä Orson Wellekselle tuli nälkä.
Orson Welles puhisi ja ähkyi avatessaan voileipäkurkkupurkkia. Poks puf! purkki aukesi ja mairea virne levisi Orson Welleksen huulille. "Olen minä aika voimapesä. Oikein pieni höyryjuna, hehhe. Pois tieltä kävyt ja männynkävyt! Nyt syyvvään ÄRR!". Orson Welles kahmaisee purkista kourallisen voileipäkurkkuja vuokaansa(40cmx25cm), jota hän käyttää välipala-lautasenaan.
-"Mitäkä mitäkä mitäkä?" pohtii Orson Welles, ja tihrustelee jääkaapin sisältöä. Orson Welles leikkaa lauantaimakkarasta 3cm paksun siivun lautaselle voileipäkurkkujen viereen.
-"Makkarata vähäsen, tulee lihaksia, purkit aukeaa helposti sitten, hehhe!"
Seuraavaksi Orson Welles sipaisee meijerivoita sentin kerroksen voileipäkurkkukeon päälle, ja lurauttaa vielä höysteeksi aimo ruuttauksen rakastamaansa konjakkisinappia.
"Näin tälleensä, juurikin näin, hyvä tulee, truut truut vaan sanoo sinappituub hehhe.", outu tapa tuolla Orson Welleksellämme puhella itsekseen kokkaillessaan. Ehkä se on vain hänen tapansa tuoda ilmi omaa hyvää tunnelmaansa. Kenties toimia siinä samalla vielä tunnelmannostattajanakin.
Pruut!
-"Persaus se vain paukkaa kun hyvillä mielin kokkaa. Näin sanoo Orson Welles, hehhe,", turisee Orson Welles levitellessä sinappia voiveitsellä tasaisesti voileipäkurkkujen päälle.
Lopuksi Orson Welles laittaa muhkean makkarasiivunsa voileipäkurkkujensa päälle ja kahmaisee koko kasan kerralla käteensä.
-"Jumalauta, unohtui piimä!", ääh puuh, piimän unohti Orson Welles ja sitä nyt kiroaa. Kuinka tässä näin käy, piimä unohtuu.
Orson Welles jo kaataa piimää litran tuoppiin, jonka sitten varaan vierelleen.
-"Ärr ärr äärrrr örrr örrr!"
-"Härrr ärärrrr!"
Aikansa äristyä ja naamansa kammottaviin irvistyksiin väänneltyään Orson Welles ottaa taas voileipäkurkkukasan käteensä ja hotkaisee sen kertasyömäisyllä napaansa. Henkäystäkään ottamatta välillä Orson Welles sen jälkeen kulauttaa pitkällä kulauksella koko pitkän piimätuoppinsa kitusiinsa.
-"RÖÖÖÖYYH! Jotta tälleensä!"
Voipunut, sekä onnellinen, Orson Welles pyyhkäisee piimäviiksensä, sekä -partansa, nostaa housujaan, maiskauttaa huuliaan ja lopuksi nykäisee korvanlehteään. Välipala on syöty.
-"Nyt ohjaan Citizen Kanen."