Elämme nyt viimeisiä aikoja.
 poissa ovat menneet hyvät ajat.

Eilen vielä nuoruuteni hehkeässä hekumassa kirjoitin yli sivullisen esseetäni,
ja tänään, ei mitään, 2 vaivaista riviä.
Ei se ole tämän arvoista.
Piinaa ja tuskaa.

Kuitenkin aion syödä salaattia tunnin kuluttua. Siihen saakka on aikaa aikaansaada yksi sivu tekstiä. Lannistunutta ei lyödä, eikä unohtanutta muistella.

Kerrankin olen oikeassa. Hiljalleen soluttaudun Solbergin golem-tehtaaseen. Huone kerrallaan putsaan paikkaa vinksahtaneista golemeista. Tänään, tai viimeistään huomisiltana uskon pääseväni pääperkeleen kannoille. Solberg vielä kiittää minua tästä.
Minulla on muuten missio-listassa n. 15-20 eri missiota. On taidettu hiukan hutiloiden niitä suoritella, vai mitä sanotte veikkoseni?

Ehkä nyt palaan tekstin pariin ähkymään.