Luen toista kertaa Bashon Harhojen majaa jossa on erinäisiä 1600-luvun loppupuolella eläneen japanialaisen huru-ukon haikuja ja pieniä turinoita joissa hän kertoo haiun synnystä. Ihan mielenkiintoista ja pari hyvääkin juttua. Suuri potentiaali tuossa miehessä piilee. Toivottavasti hän vielä eräänä päivänä löytää itsensä. Ymmärrän kyllä että hänen loistokkuutensa ehkei näy silmääni koska en lue alkukielellä. Kummallista että joku edes yrittää kääntää runoutta toiselle kielelle. Onko hullummasta kuultu? 

Allaoleva on kirjoitettu Bashon lukemisen jälkeen. Ei häntä kopioiden tai matkien vaan katsoin ikkunasta ulos ja mietin mitä Basho miettisi. Se on vielä huomautettava että allaoleva on pelkkä tarina ja siis valhetta. En kuitenkaan tahtoisi riistää allaolevalta aivan kaikkea arvoa. Nähkäämme se eräänlaisena harjoitustyönä.

 

Märkä hattuni

Olin väsynyt illan jo kääntyessä yöhön. Join lasillisen mustaherukkamehua katsellen ikkunasta keväistä maisemaa. Järvellä oli vaahtopäitä ja korret huojuivat. Päätin vielä lähteä ulos kevään raikkauteen. Vedin vanhan hattuni päähän ja kumisaappaat jalkaan. Vesi pärski laiturille jossa odotin auringon laskevan. Yhtäkkiä tuuli sieppasi hattuni viskaten sen rantaveteen. Poimin airolla märän hattuni auringon laskiessa jossain kaukana.

Keväinen tuuli

lennättää hatun päästä

auringon laskuun.