En kuitenkaan pidä itseäni juoppona vaikka otsikkona onkin röyhtäilevä(pröys?) Viikko selvinpäin.
Pentti Saarikoski sen sijaan oli juoppo. Hän jopa tunnusti sen. Hän kuitenkin joi joka päivä. Minä juon vain joka neljäs tai viides päivä. En tietenkään nyt, nyt olen selvinpäin.

Selvinpäin maaseudulla.
Aamupäivällä sahasin polttopuita innoissani.
Sitten havahduin.
Katsoin sivulle ja siellä oli valkoinen pakettiauto, perässä pieni oranssi kärry.
Ohho!
Katsoin eteeni, siinä seisoi kaksi miestä.
Saha sammuksiin ja kyrpärä päästä. Päivää.
"Ihmeteltiin eikö sinulta ikinä bensa lopu."
Veivät kalastuskunnan veneen pois. Autoin kantamaan.

Sahailin siinä hiukan lisää ja kantelin puuta liiteriin. Miehen työ.

Sisään tulin laitoin rasvaa pannulle, pannun levylle ja levy kuumenemaan.
Pilkoin perunaa, kabanossia.
AHA!
Muistin että eilen tai toissapäivänä näin tatin n. 500m talosta.
Hella pois päältä ja lenkkarit jalkaan. Juoksin kuin riivattu puoli kilometriä tattia hakemaan, mutta voi kurjuuksien kurjuus, tatilta oli sielu kuollut ja se oli paisunut ja lässähtänyt! Surullinen tapaus.
Juoksu takaisin, hella päälle, ja pyttipannu porisemaan.
Söihän tuota ilman tattiakin.

Sitä vain että hienoa  maaseudulla on kyllä.
Voi vain juosta ilman paitaa tattia hakemaan ja hiki tulee, eikä kukaan edes näe. Tämä on ihmiskammoisten paratiisi.
Aina kun herään morkkiskrapulassa tahtoisin herätä omasta mökistä 20km lähimpään taloon.

Eilen(perjantaina) pelasin 4 x 1h pokerisessioita. Päivästä tuli voitollisin koskaan. 168 euroa laskin saavuttaneeni. Pian pitänee siirtyä isompiin pöytiin. Sitten suurimmaksi päivävoitoksi tulee mahtavat 336e. En jaksanut laskea loppuun asti mutta yli kolmesataa kuitenkin. Itse asiassa.. laskuni taisi mennä oikein.

Puhelimeni sanoi piippauksensa.
Tuntuu synnille kirjoittaa ilman krapulaista tunnelmaa.
Mitä se Penttikin ajattelisi!

Ihmettelin kun tuntui että Saarikoski alkoi toistamaan itseään Juomarin päiväkirjoissaan, kunnes tajusin että olin juuri pari viikkoa sitten lukenut kyseisen kirjan alun. Muistelin että aloitin puolesta välin.. mutta alustapa hyvinkin olin aloittanut. Pitäisi päästä kirjastoon. Tiedän tarkalleen sekä Joensuun, että Kiteen, kirjastojen Saarikosken päiväkirjojen sijainnin. Löytäisin ne vaikka silmät ummessa.

Nyt luen enää kirjaa Välimeren historiasta, Diderotia sekä De Sadea. Kaikki kolme kirjaa ovat hyvin raskasta luettavaa. Ei lainkaan kirjoja joita ilolla luen, mutta kaipa ne on nyt luettava loppuun kun jokainen puolivälin ylittänyt jo. Dickens olisi pöydällä avaamattomana. Pelottaa että jospa se onkin huono. Mitä minä sitten teen?

Onnekseni Transformers-elokuva tulee linjoja pitkin nopsaa tahtia. Sen voisin iltapalakseni katsoa. Nykyaikaista roskaa.


Kävin tiistaina kaupungissa. Olin äitini ja siskoni hovikuski. Se oli tylsää. Ajoin autolla kirjastoon ja luin siellä jotain. Näin kauniin ihmisen. Hän kyseli kirjaston tädiltä jotain, ja sitten kirjaston täti näytti hänelle ruotsinkieliset kirjat. Pitänee opetella  tuokin kurja kieli.  Osaanhan jo suomea ja englantia.

Täällä ei taida olla pirunpeltoja lähimaillakaan. Sellaiselle se Saarikoski eksyi. Kunnan keskustassa(jossa kävin ylä-asteeni) on pirunpelto. Muistan kun muutaman kerran sillä taiteilin liikuntatuntien suunnistusrasteja etsiessäni. Pirunpellot ovat vaarallisia. Äkkiä nilkka muljahtaa. Tänään halkoja kantaessa meinasi nilkka muljahtaa kun liiteristä pihalle hyppäsin. Vaarallinen hyppy tuntemattomaan.

Viivytystaistelu pokeria vastaan. En uskalla pelata. Häviän kuitenkin! Jumala rankaisee eilisistä voitoista.