tulin kaukaa hikisenä ja väsyneenä ja sairaana.
Nyt olen vähän terve.
Voisin kirjoittaa pitkän puisevan tarinan.

Tarinani alkaa Herran vuonna 2007, Joensuusta, eräänä perjantaisena aamuna kello 06:03. Herätyskello soi ja minä heräsin.
En minä nyt jaksa.
Provinssirokissa olin. Leirinnässä kaljaa join. Humalaan tulin. Ihmisiä oli monia. En minä muista ketä ihmisiä oli. Humalassahan minä olin. Nyt väsyttää paljon. Olen Raunio, Ihmis Raunio.

Tuossa kotimatkalla auton ikkunassa koin ilmestyksiä ja päättelin että elämäni tehtävä on ymmärtämisen tavoittelu. Tuli vaan mieleen kun tapasin niin monta ihmistä jotka eivät ymmärtäneet(telttanaapurilla puukko jne pikkukivaa). Kyllä on hyvä että joku ymmärtää. Humalassa ei kyllä paljoa ymmärrä, mutta eihän sitä aina tarvitse humalassakaan olla.

Ei jaksa puhua mitään. Päivällä olisi jaksanut. Sitten koin elämää ja väsähdin.