Menin äsken vessaan ja pieraisin sangen hämmentävän tuoksuisen kaasupilven lorotellessani siinä illan saldoa pönttöön. Näiden kehollisten toimien tapahtuessa myös päässäni heräsi parikin kysymystä. Kenties sittenkin vain yksi kysymys, tai eräänlainen pohdinta viisauden olemusta koskien.
1. Mieleeni tulvahti(hämmentävän tuoksun herättämien tunteiden lisäksi siis) ajatus viisaudesta kyseenalaistamisen johdannaisena - eli erilaisten kyseenalaistusten jälkeen ymmärretään asia monipuolisemmin, useammalta kantilta. Tässä on kai hiukan jotain fenomenologista asennettakin takana.
2. Toisaalta viisaus eräänlaisena kaiken hyväksymisenä, sellaisenaan ottamisena.

Kenties viisauden käsitteestä vain tulisi luopua. Aivoni eivät näin väsyneenä kykene edellämainittujen kohtien 1. ja 2. välistä "eroa" erottelemaan lainkaan nyt. Vessassa ollessani mielestäni siinä oli vissi ero. Nyt se ero hiljalleen katoaa mielestäni. Harmin paikka!
Tai no ehkä se taas löytyi, punainen langanpätkä.
Kyseenalaistaminen - hyväksyminen.
Ehkä jos tuon väliviivan muuttaisikin + -merkiksi?
Voisi olla, alku sekin.