Tästä tulee pitkä vuodatus ja pseudofilosofiaa myös.

Kahdeksan jaksoa katsoin MASHia ja nyt loppui jaksot. Lisää on tulossa hitaasti ja varmasti. Todella hyvä sarja. Yksi parhaista tuntuu olevan.

Niin että viimeinen yö. Söin hiukan wokkia tuossa vaikka ei oikein maittanut. Raitistua päätin tänään. Muutakin olen päättänyt menneisyydessä ja aikoina jotka ovat jo takana päin.

Perjantai meni hönössä ja kännissä enkä siitä paljoakaan muista. Jokelassa hourailtiin ja sitten kai Murussa. Sitten menkiin jollain taksilla Rantakylään vaikka eihän me sielä edes asuta enää. Sitten piti tulla taksilla pois Rantakylästä kaverin kämpille. 
Lauantai-aamuna minä oksensin pari kertaa ja Viisasten Kerho kokoontui. 

Illalla joku vähän vanhempi nainen sanoi että olen kypsymätön ja lapsellinen ääliö. Minua harmittaa koska en lainkaan muista että mitä minä sanoin saadakseni noin vahvaa tekstiä osakseni. Myötäilin vain kaikkea. Olenhan minä, olenhan minä, olenhan minä. Minähän se vain olen. Mitä ihmettä oikein hänkin odotti ja oletti? En minä mikään Laotse tai Jeesus ole. Kyllä hän myöhemmin leppyi sitten ja jopa hymyili minulle. Tai ainakin seurastani huolimatta. 
Sen muista kun siinä aiemmin sanoin että olen pahoillani jos olen pahoittanut hänen mielensä. Mutta sitten sanoin että en minä tahdo valehdella ja enhän minä ole yhtään pahoillani jos toinen on niin pikkumainen tai jotain. En oikein muista.

Sitten siellä soi todella hyvä musiikki ja tanssinkin välillä. Jossain välissä minua otti pannuun ihan helvetisti kun ihmiset joraa siellä kuin mitkäkin paska-aivot. Sitä peruspaskatanssia. Siis mitä vittua? Rytmi ja biitti ihan mieletön ja sitten ihmiset huojuu siellä kuin jotkut saatanan hattivatit. Missä hiki, hypintä, raivo ja ilo?! MISSÄ VITUSSA HÄ?! Onko tää joku helvetin iglu ja mikä perkele. Itse yritin olla esimerkiksi ja suoritin taidokkaita tanssiliikkeitä. Tarkoitan siis että en minä suoranaisesti niitä suorittanut vaan että ne vain tapahtuivat kehon hallinnan sekä bassonjytkeen aivoihin vaikuttavan endorfiiniliittoisen tapahtumavyöryn välityksellä jotenkin jota en nyt osaa lainkaan selittää. Kuitenkin se tapahtii ihan itsestään jos vain antaa mennä. Eipä siinä mitään.. hattiwatit ovat ihan jees. Sielultaan kuolleet ihmiset eivät. 

En minä tarkoita että he olisivat olleet minua kuolleempia. Toisaalta se ei kyllä ole mikään kehu tai kerro hyvää ihmiskunnasta.

Siellä sitten hourailtiin kunnes meidät häädettiin baarista ulos viimeisten joukossa. Jatkoja lupaili joku tyttö meille mutta kadotimme hänet kadulla. Vettä satoi ja meillä oli kaverin kanssa keskenämme jotain helvetin tärkeitä asioita. Tyttö oli siinä, ja sitten hän ei enää ollut. 

Oli voimaannuttavaa kun se tyttö sanoi että enkä tajua kuinka hän käy minuun ihan kuumana. En muista tajusinko vai enkö tajunnut. Jotain siinä täytyi olla koska. 

Aamulla sitten heräsin ja paita oli ihan märkä koska oli satanut vettä. Olin ilman takkia baarissa ettei jää taas narikkaan. Ei jäänyt narikkaan.

Niin siis se tyttö siis katosi sateeseen eikä siitä enempää. 

Oli mielenkiintoisaa olla baarissa niin että muisti jotain. Muistan jopa jotain ihmisiä sieltä. Nuoria kauniita naisia oli monta monituista. Minä jarille myhäilin ja iloitsin koska kykenin tajuamaan heidät ja tiesin että muistan vielä huomennakin! Se on kuulkaa te hyvät ihmiset ja juopot kanssa se on todella hieno tunne kun muistaa jotain vuosien jälkeen. Vuosituhansien jälkeen muistaa ja kokee taas. Tuntee jotain. Aika huimaava ja huumaannuttava kokemus.

Tänään sitten raitistuin kun en jaksa enää unohtaa. Kun kerran on muistanut niin enää ei tahdo unohtaa. Kyllä minä tulen unohtamaan vielä monesti aivan kaiken ja aamulla herään silmien pyörittelyyn ja pääsärkyyn ja oksettaakin varmaan. Kymmeniä raitistumisia on jo takana ja joka kerta tulee yksi raitistuminen lisää listaan. Eipä nuo paljoa maksa tai ole maksamattakaan. Kunhan puhutaan ja kyseenalaistetaan. 

Se on minun uskontoni ja uskoni se kyseenalaistaminen. Voin olla ihan väärässäkin ja kymmenien vuosien kuluttua huomaan että se meni ihan väärin. Sitten voi vähän harmittaa ja kaduttaa mutta minkäs teet? Ja onhan se ihan hyvä että jos lopulta huomaa olleensa väärässä. Nyt kuitenkin mennään tällä ja uskotaan että ollaan oikeassa. 

Omalla tavallaan voisi tuntua vähän sille että miten sitä mitään jää käteen ymmärryksestä jos vaan kyseenalaistaa eikä tyydy mihinkään, mutta pointtihan siinä on että näkee mahdollisimman useita eri mahdollisuuksia. Ei kai ole tarkoituskaan valita mitään tietty polkua tai tietä tai näkemystä tai valintaa vaan nähdä ne edessään avoimina. Sitähän se ymmärrys on. Ei se ole tekoja tai aikeita vaan näkemystä, suuri visio. Asiat ovat näin, ja minä olen tässä, osaksi asioissa, osaksi asioiden ulkopuolella, monesti väärässä ja päin vittuja menossa mutta silti. Joskus menee ihmisen rooli hankalaksi kun kyselee ja kaikelta putoaa pohjaaaaa.. siis eihän se silleen putoa pohja mihinkään vaan tie muuttuu laveaksi. Vähän kuin kävelee ohutta viitoitettua polkua alussa nuorena lapsena mutta sitten kun on jo vanha ukko niin se polku on viittoineen kadonnut ja suuri mies käveleekin maapallon pintaa eteenpäin. Kaikki jalkojen alla avoinna niin.

Kohta kuitenkin käyn lukemaan suomen historiaa peiton alla ja myöhemmin nukahdan ja kun aamulla herään olen taas tolpillani enkä murehdi turhia tai pohdi elämän mitättömyyttä. Kaikki on vaan siitä kun se nainen sanoi lapselliseksi tai jotain ja myös mainitsi että minä varmasti elän valtion tai vanhempieni rahoilla tai jotain sellaista ihme juttua. Tämähän ei muuten tuntuisi missään mutta kun isäkin on viime aikoina pari kertaa vihjaillut että poika poika, eikö sinun pitäisi mennä töihin ja tulla joksikin. 

Yritä siinä sitten elää itsenäsi omaa näkemystäsi ja elämääsi kun koko maailma ympärillä tuntuu olevan mielisairas ja ajattelevan jotain ihan omia muita juttujaan. Töitä ja menestystä ja on maailman kamalin asia jos 30v ihminen eläää vanhempiensa rahoilla? Enkä minä edes elä mutta mitä sitten jos eläisinkin? Sinäkö se määräät miten minun pitää elämäni elää? Tai jonkun toisen. Jos vaan eläisit sitä omaa elämääsi ja yrittäisit edes sen elää kunnolla! 

Ja minä olin se lapsellinen. 

Kamalaa kun itse on vielä humalassa siinä sitten eikä minun sanallinen ulosanti ole koskaan mitenkään terävä ollut. Änkytän enkä osaa sanoa mitä tarkoitan enkä edes tiedä mitä tarkoitan.

Yhdellä tytöllä oli valkoinen mekko jossa oli oransseja kukkia? Vai olikohan se oranssi mekko jossa oli jotain valkoisia kuvia? Kuitenkin hän näytti todella hyvälle. En muista oliko hänellä kasvoja vaikka väitän muistavani. 

En oikein tiedä. Vähän ollaan kaltevalla pinnalla nyt. Ei ehkä ihan vielä untakaan saa. Voisi nähdä jotain aivan mahtavia unia pitkästä aikaa. Pitäisi ehkä aloittaa unitutkimukset taas. Se oli muistojeni mukaan todella hyvää aikaa elämässä. Useita unia näki joissa pystyi hallitsemaan tekojaan. Nykyään kun ei keskity tai mieti asioita niin ei näe sellaisia unia. Ehkä se on vain illuusio kun luulee rikkovansa unen juonen mutta kenties se ei ole. Ei se ainakaan tunnu olevan illuusio. Jokin uni tapahtui parvekkeella. En muista mitä itse unessa tapahtui. Rikoin kuitenkin unen maailman ja hyppäsin pois parvekkeelta. Päätin hypätä ja hyppäsin enkä ollut enää parvekkeen vanki. Juoksin jonkun naisen perään. 

No en minä kyllä jaksa enempää psykoanalyytikoille materiaalia antaa. Pureskelkoon tätä aikansa.