Luetut kirjat viikko 18: 
John Steinbeck - Tyytymättömyyden talvi

Kyllä, vain yksi luettu kirja. Vappu imi mehuni enkä kyennyt sen suuremiin saavutuksiin. Toisen olisin voinut väkisin puskea loppuun mutta arvostin vapauteni tavoitteitani tärkemmäksi.

Tästä onkin hyvä loikata toiseen toisarvoiseen asiaan eli pokeriin. Olen tässä kuussa pelannut jo 0 tuntia. Kun ei nappaa niin ei nappaa. Pelaan sitten kun nappaa. Tämä köyhäilykin sujuu ihan hyvin niin joten ei tässä välitöntä tarvetta ole millekään. Välitös=muutama kuukausi. Toisaalta tämän jatkuessa huomaan pian ettei minulla enää ole rahaa millä pelata. Kjeh kjeh, onneksi se ei ole tämän hetken ongelma.

Ja nyt itse asiaan.

Perjantaina saavuin taas kaupungeista tänne maaseudulle ja se hetki oli ihmeellisen voimaannuttava. Päivän olin pistellyt lattiaa siskon ja hänen miehensä taloon sekä juhlinut sen päätteeksi kummitytön nimipäiviä. Nyt astuin autosta soraiselle pihamaalle keskellä metsää. Koirat haukkuivat, kuovi huusi suolla, aurinko paisteli, metsä tuoksui ja koko maailma oli erilainen. Aattelin että voi hyi helvata noita kaupunkeja ja olin niin iloinen kun olin taas päässyt kotiin. 

Seuraavana päivänä isä paikkaili rysää ja auttelin aikani kunnes oli pakko lähteä bongausretkelle. Sen olin itselleni vannonut! Käppäilin 500m suon laitaan kiikareiden kera ja istuskelin aikani. Alle minuutti meni kun bongasin ison linnun tepastelemassa siellä. Tarkkaa kiikarointia ja sitten paluu lintukirjan ääreen: I-so-kuo-vi. Nyt se ratkesi! Isokuovi on asunut tuossa suolla niin kauan kuin muistan. En ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi ratkaista linnun lajia mutta nyt aattelin että koetetaanpa antaisiko se mitään suuria tunteita minulle. Eipä oikeastaan. Paitsi että nyt voin lesoilla ihmisille bonganneeni isokuovin lähisuolta ja kertoilla tarinoita siitä kuinka se on isokuoviisokuoviisokuovi.. Ja ihmiset joille tällaiset asiat merkkaa jotain luulevat että sillä on jotain merkitystä minullekin että tunne ja elämä ja maailma muuttui sanaksi. Sama pölhö iso lintu se silti on. 

Isä sanoi että täällä jossain asustaa punajalkaviklokin. Sen yritän etsiä ennen kesän päättymistä. Sankaribongari iskee jälleen! 

Eilen kaksi päivää edellisestä asiasta lopultakin saimme aloitettua kalastuskauden ja veimme 2 ihan pientä rysää sekä yhden pienen rysän järveen. Pieni pelko on että hauki kuti jo mutta jos pelkomme ei pidäkään kutiaan niin on pieni toivo suuristakin haukisaaliista. Sitten tapamme jokaikisen ja myymme ne maailman markkinoille. Epäilemättä japanilaiset maksavat parhaan hinnan sillä arvostetaanhan siellä nykyään haukea kuin harvinaisimpia tonnikaloja. 15kg haukimammasta voi saada lähes 1000e hinnan. En edes osaa arvata paljon se Japanissa maksaa kun hintaan lisätään rahdit ja muut välistävedot. Pieni rysä tuonee ahventa mutta pieni toive on että myös muikkua siitä voi saada kunhan muikku alkaa kiertelemään kaartelemaan lähemmäksi rantoja.

Siinäpä asiani hyvä maailma. Jos et jaksanut lukea niin ei se haittaa. Voit jatkaa kun jaksat.