Luulin että se meni jo kun facebook profiiliini kirjoitin olevani hyödytön yksilö. Ei se riittänyt. Ulkoinen(ja vuosien saatossa ulkoa kertynyt sisäinen saaste) paine on yhä liian kova. En pääse irti. Alan takertua, tarrautua. Omaisuus, ihmissuhteet, tulevaisuus sellaisena kuin se tulee nähdä. Kaikki se ahdistaa minua, ja siitä on Hyvin vaikea irrottautua olemaan oma itsensä. Ei sille mtään mahda, näin se vain menee. Elämä osaa olla hankalaa jos olet kasvanut elämänuraan josta nyt yrität kasvaa pois. Kasvellaan hiljakseltaan. Kyllä se tästä.

Taidan pitää puolittaista kesälomaa ainakin vielä syyskuun alkuun ja sitten aloittaa kovemmin pelaamaan pokeria ja kenties hiukan opiskeluakin. Pitäisi tehdä jokin suuri tavoite. En puhu nyt koulusta. Koulu ei kuitenkaan anna(meinasin sanoa voi antaa) haluamaani. Toisaalta toki koulu voisi antaa välineitä päästä haluamaansa. Mutta minulla on jo välineet - pokeri ! Jos en olisi urautunut vanhaan uraan, uraan jossa muut(esim. vanhemmat) minut tahtovat nähdä, niin kenties koulu ei olisi ongelma ja voisin keskittyä pää-asiaan, kenties en. Kenties olen liian laiska ja siksi ..

Niin toisaalta ongelma ratkeaisi kun vain päästäisi irti materiaalisista tavoitteistaan. Eläisi ja hengittäisi vain päivästä toiseen kuten hienot ihmiset tekevät. Harmi vain ettemme me kaikki ole hienoja ihmisiä. Olemme vain limaisia nälkäisiä maan matosia omine peräpäinemme. Ja liekö peräpäidemme sisältö paljoa pääkallon sisällöstä eroaa loppujen lopuksi.

Olisin tahtonut vain olla hiljaa ja katsoa vielä Chuckia mutta sitä ei enää löydy Surfthechannelista. Joutuisin warettamaan uusia jaksoa mutta Internet on hidas. Minä waretan kun olen nopeampien yhteyksien äärellä. Sitten ei tarvitse pohdiskella asioita ja yrittää tehdä päätöksiä.

Rahaa koskevat päätökset teen syksyllä. Kesä levätään. Yritetään saada edes yksi nauru aikaan. Olen hyvin huono nauraja. Nauramattomuus ei ole ongelma jos ei tahdo nauraa. 

Paasasin tänään kaverille että ykkösprioriteetti on lukeminen. ja jos ei lue niin pitää kirjoittaa. Voi minua. Aivan kaikki mitä sanon tuntuu olevan pelkkää sontaa. Ehkä se on jotenkin niin että kaikella on aikansa ja paikkansa. Heti kun alkaa sullomaan asioita yksiselitteisiin muotteihin alat työntämään päätäsi kasaan paskaa.

 

***Puheeni kansalaisille***

Lauantai- sekä sunnuntaiaamuna ROBOTTI ottaa vallan Lossien blogissa ja suoltaa sitten robotin epäinhimillisistä aivoista jotain ihmisvihamielistä soopaa. Olkaa valppaita veljet ja siskot! Sillä Teitä on varoitettu - Sillä profeetta on puhunut - Sillä MINÄ OLEN NÄHNYT VALON! Eikä valkeuden keskeltä katsellut alas maailmaan Lossien hymyilevät kasvot, vaan silmiä polttavina bittiputouksina valui nollia ja ykkösiä kohti kaunista planeettaamme murskaten kaiken tunteen , kaiken kauneuden , kaiken inhimillisyyden , jättäen jäljelle vain raiskattuja vainioita ja tuulessa tuivertavaa hiekkaa.. ja tämä kuollut rumuus piirtsi Äiti Maamme kasvoihin sanat "LOSSIE MÖI SIELUNSA JA ON NYT ROBOTTI!"

 *** Olen puhunut ***

 

Seuraavaksi jatkamme pienen sketsin muodossa:

Jaskali ja Seittemän-Santeri olivat hilpeitä veikkoja Siltainalaisista maista, joina niinä päivinä kutsuttiin niin itä- kuin länsisiltojenkin maita. Täällä nämä veljekset viettivät ilon täyteisiä vuosiaan kera aina vaihtuvien vuorokauden, ja vuoden, aikojen. Heidän elämänsä oli pinnallisin puolin hyvinkin onnellisen oloista. Usein hymyiltiin, naurettiinkin remakasti, ja välillä pistettiin tanssiksi, unohtamatta jokaviikkoisia pikkuriitoja ja leppoisia turpaanvetoja. Kaikenkaikkiaan Jaskalin ja Seittemän-Santerin elämä kulki sitä omaa onnellista uraansa jota meidän itsekunkin elämä tuppaa kulkemaan. Erään syksyn tullen kuitenkin tähän onneen hiipi jonkimoinen rikka joka alkoi kovin hiertämään Jaskalin sisäistä silmää. Tuntui kun hänen orastavaan harmaakaiheensa olisi puhjennut kaikkinäkevä aukko jonka kautta hän alkoi nähdä omansa sekä varsinkin Seittemän-Santerin elämän joltesillaankin erilailla. Jaskalin mieleen alkoi nousta kysymyksiä. Aurinkokaan ei enää valaissut öitä, päivisin vihmoi udun keskellä vettä ja Jaskali tarvitsi myös uuden lakin koska entisen oli yöaikaan röyhkeä nuori vienyt suoraan Jaskalin päästä kun hän yritti pysyä penkillä jolla normaalisti vietti perjantai-iltaansa nautiskellen vastarannan koivun lehtien iloisesta tanssista tuulessa. Jospa hattu vietiin ilkeyttä, jospa aurinko on saanut tarpeekseen, ja kun se vesikin kastelee niin ilkeästi ja kylmästi. Kenties lehdetkin ovat vain marionetteja jotka eivät saa koskaan levätä..