Tänään teimme kevään toisen uuden rysän valmiiksi ja fiksailimme loppupäivän venettä vesillelaskukuntoon.

Huomenna näillä näkymin kevään ensimmäiset verkot käydään heittämässä järveen. En malta odottaa. Isä tahtoo jotain fiksailla ja säätää mutta johan nyt on jos ei voi käydä nitä verkkoja järveen heittämässä. Parin tunnin keikka. Ei ne rannalla yhtään mitään pyydä. Joten näin teemme. Menen vaikka uimalla ne verkot viemään!

Viikonlopusta on jo melko hyvin toivottu.

Oli messevä viikonloppu. Viimeksi Turussakin oli mukava lauantai-ilta kuten nyt oli mukava perjantai-ilta. Lauantaikin oli nyt mukava mutta päätin jo päivällä etten baariin lähtisi illalla. Onnekseni huomasin aamulla herätessäni että päätös piti. Kaipa siinä väsymyksen lisäksi vaikutti myös se karu fakta ettei minulla vain nyt sattunut pahemmin rahaa olemaan. Herra J muuten tarjosi minulle lähes koko viikonlopun. Omia juomiani oli minulla vain kaksi ilmaista lonkeroa matkassa. Baarissa kyllä 20e meni juomiin perjantaina mutta olutta ja Finlandiavotkaa join Herra J:n piikkiin. Kiitosta kiitosta. Pitänee joskus vastavuoroisesti olusia tarjoilla. 

Perjantaina päädyttiin jonnekin jatkoillekin. Oltiin samaisen naisen luona oltu joskus vajaa 10v sitten jatkoilla. Herra J vielä tunnisti naamankin. Silloin hän oli toki pelkkä tyttö vasta mutta oli vuosien aikana muuttunut naiseksi. Semmoista se on.

Aamulla sitten heräiltiin ja J lähti heti ensimmäisenä lähikaupasta mojitolonkeroita hakemaan. Hyvällepä maistuivat! Ai että..

Siitä sitten elämä kulki kulkuaan enkä päässyt millään ilveellä Wotzobeckin luo. Oli niin mahoton kävelymatka kun eräiden mojitojen takia Herra J:n autoilukunto kärsi pahastikin. 

Oli kyllä ihan hauska ilta hörpytellä lauantainakin sitten. Höperehdittiin ja parannettiin maailmaa. Sellaista humalaisten hourailua. Kaikkea sitä.

 

Nyt alkoi nukuttamaan.

Huomenna järvelle. Aah! Elämä on hieno paikka.