Viime perjantaina tosiaan piti jo soitella starttirahasta mutta en ole vieläkään saanut soiteltua. Epäilen että ei minusta yrittäjää tule koskaan. Kaikki toivo on menettty. Ei starttirahaa, ei hunajaa! 

Sen sijaan aion ryhtyä hakemaan töitä.

Ei helvetti! En kyllä aio. Kyllä minä tämän viikon aikana saan aloiteltua starttiraha-asiat. 

Ensi viikon maanantaina hygieniapassikoe. Siitä jos pääsen ensi yrityksellä lävitse niin olen iloinen. En olekaan ollut tenteissä aikoihin. Vieläköhän erityistaitoni on toimiva.. eli pääsen läpi vaikka harmaasta kivestä! En saa vitosta, en nelosta, en ehkä kolmostakaan, jos edes kakkosta, MUTTA YKKKÖSEN MINÄ SAAN! Eli läpi menee.

Sen semmoista. Tänään piti poimia mustikkaa mutta vesisade varmaankin pilasi suunnitelmamme. Olisi tuolla kaksi sankollista eilen poimimiani puolukoita. Ne voisin tänään selvitellä roskista. Hyvin on marjaa metsät pullollaan.

Nyt alan lukea Lapin savottaperinnekirjaa. Kovia ovat miehet ennen olleet. Ja kuolleet viisikymppisiä ihan paskakuntoisina. Rasvakäristystä vain joka ilta syövät savottakämpillä. Ja ihmettelevät kun vatsakatarri jokaisella. Hulluja ukkeleita! On se elämä ollut kovaa. Ei meillä nykymaailmassa ole mitään haastetta. Rahaa saa automaatista ihan ilman huolta. Vähemmästkin sitä passivoituu. Ei elämässä ole mitään järkeä tai mieltä jos ei tarvitse kamppailla. Minäkin vain makaan tässä reporankana. Kaikki kannetaan ja annetaan minulle eteeni. Vittumaisen helppo elämä!