Ei minulla ole viuluja.

Rysää on taas päivä pakerrettu. Kovasti on tuullut, lähes myrskynmalliin. Rysä on lähestulkoon valmis, myyntirysä. Mukava on kyllä päästä omia tekemään. Vielä mukavampi on kuukauden kuluttua heittää niitä järviin. Kovat ovat odotukset kaiken suhteen. Joskus me vielä onnistumme niinkuin olemme ajatelleet, ja mihin järvissä olisi kalapotentiaalia! Joskus.. 

Virkeitä silmäyksiä jo loin maailmaan tänä aamuna. Olen alkanut parantumaan lamaannuksestani. Tämä johtaa suuriin ja hienoihin asioihin.

10.4 lähden näillä näkymin Lieksaan! Se olkoon seuraava etappini. Sitä ennen ahkerointia ja arkea. On kyllä todella hieno asia kuinka paljon nykyään pidän tuosta rysien pakertamisesta. Vuosi vuodelta alkaa tykkäämään laaja-alaisemmin kalastukseen liittyvistä asioista. Alkaa itse ottamaan vastuuta tuosta itse Kalastuksen ulkopuolella tapahtuvasta oheistoiminnastakin. Kun kaksi mistä johonkin pistää mielensä ja kätensä niin johan alkaa syntyä. Varsinkin kun on kyseessä kaksi pystyvää miestä.

Taivas on katto. Tosin eiköhän me pysytellä ihan vain siellä järven pinnan alapuolella.. kuitenkin.

Pari viikkoa kalastamatta vasta. Ei ole mikään erikoisen vahva veto vielä järvelle. Sieltä se ajallaan tulee.. se kevät. Pakerretaan nyt.. pakerretaan. Ei tule tänä vuonna kevätlomaa minulle kuten on aina aiempina vuosina tullut kuukausi-pari. Semmoista se joskus on. Ja mitäpä minä lomalla? Sivistäisin itseäni ja hummaisin maailmalla.. Joo ei.. Tyhmyyksiä!