Luen Olli Matikaisen kirjaa Verenperijät - Väkivalta ja yhteisön murros itäisessä Suomessa 1500- ja 1600-luvulla.

Seuraavaan olen opiksi lukijakatraalleni kerännyt hiukan materiaalia kirjan sivuilta.

En muista enää mitä kunniasta ensimmäisessä Pälkjärven tapauksessa käsiteltiin enkä jaksa nyt kirjasta tarkastaa.

"Pälkjärven kappalainen Jakob Agermannus kiteytti tämän vuonna 1669 kuultuaan käräjien langettamasta kuolemantuomiosta: "Mihis minä sitten laitan hattuni, kun menetän pääni". Agermannus halusi tokaisullaan viestittää käräjille, että hänet voi fyysisesti mestata, mutta hänen kunniaanas tuomio ei voi viedä." Huomattakoon että käräjät pitivät Agermannuksen tokaisua karkeana ilveilynä. Höhö. 

 

Suistamolainen Ontrei Paavilanpoika oli vuoden 1684 käräjien antaman mainetodistuksen mukaan "yltiöpäinen, Jumalaa pelkäämätön sälli, juoppolalli ja tappelupukari". Albrandin esi-isiä.

Myös 1600-luvun käräjien arki ja riidanratkaisun rutiinit kuvastuvat välikohtauksessa, jossa käräjistä tehtiin pilaa. Uudenkylän kesäkäräjät 1665 ratkoivat tavanomaista naapuririitaa, jossa muuan Frans Yrjönpoika tuomittiin vaatimattomaan kolmen markan sakkoon ja poistamaan laittomaksi todettu piha-aita. Täysin odottamatta samasta kylästä kotoisin ollut Sipi-niminen vääpeli tuli oikeuden eteen ja ärähti:" Custa se skälmi, weriwitunpoica sichen tullut on riitälemähän!".

Vahtimestari kuuli väärin toisen ukon puheet oluen panemisesta ja siinä oli vähän suukopua. Vahtimestari väitti että kuuli kyllä oikein mitä toinen oli sanonut. "Tehostaakseen mielipidettään vahtimestari läimäytti vielä takapuoltaan:"Ota mäskit täältä!""

Joutsenossa oli kirkkotiellä Antti Tujulainen ja Yrjö Solja loukanneet Esko Kaivolaista ja hänen vaimoaan melko räävittömästi. Ensin olivat haukkuneet Kaivolaista kelmiksi ja uhanneet heitellä häntä kivillä. Sen jälkeen verbaalisesti hyökänneet vaimon kimppuun "Katsokaa, Kaivolaisen vaimo tulee, katsokaa miten mahtavasti huora tulee, viiden miehen huora; iloitkaa ja riemuitkaa nyt hyvä väki, olen sanonut Kaivolaisen vaimoa huoraksi!" 

Heh heh. Hyvä ja riehakas meno onpi kirkkotiellä ennen muinoin ollut.. mutta oikeuteen silti Antti ja Yrjö joutuivat. Antti puolustautui väittäen huorittelun olevan melko harmitonta: "Caicki waimot hoorat, waan eij portot poletka." Niinpä niin miehet. Huoria ovat kaikki vaimot mutta portoksi ei voi sanoa edes joka toista. Oppikaamme näistä sanoista. 

Todella yleistä on noissa kunnialoukkauksissa kelmiksi nimittely. Ollut sangen wahva ja wäkevä voimasana aikoinaan. Nykyisin kokenut melko rajun inflaation. Se on harmi. Te kelmit! 

Hunsvotti sanakin melko raju kun vasta tuossa lukiessani opin sen syvemmän alkuperäisen merkityksen jota en tässä kehtaa toistaa enkä teille kelmeille opettaa.