En minä silti pahakseni pistä. Joinhan eilen itsekin kolme tuhtia juomaa joista kaksi maltaista ja yksi omenapohjaan tehty muka-päärynäjuoma. Se riitti saamaan oloni vetämättömäksi aamupäivän ajaksi. Touhuilin silti töitäni ja viruin. Iltapäivään mennessä olin saanut taas juonesta kiinni(juonut mm.kupillisen kahvia) ja touhottanut entistä ehommin! Paljon kaikkia pikkutöitä ja pari navettavuoroa yksin hoitelin päivän ratoksi. Sitten hiukan Areenan siirtolaisuusdokkarisarjan toista osaa ja puntteja nostelin ennen hauen paistamista. Nyt on hyvä kirjoitella sydän pamppaillen ja haukea maha täynnä. 

TÄMÄ PÄIVÄ OLI TÄSSÄ!

Loppu on pelkkää bonusta. Aion ainakin saunoa ja syödä hiukan jäätelöä. Olen sen ansainnut ja se ei ole teiltä pois! 

Kevään erikoisin tapaus liittyy kalastukseen. Laskimme eilen kevään ensimmäiset verkot sulaan veteen! 10.4. Usein silloin on vielä verkot jäiden alla järvessä. Tämä tuli niin äkkiä! Nyt on hiukan hankala ennustaa keväistä kalan liikettä. Järveltä tullessa rannassani näkyi kaksi pientä haukea. Vieläkö ennätämme niitä pyydystämään? Ensi viikolla kaislikot täyteen rysiä ja katiskoita ja haukisukupuutto uhkaa! 

Taianomaisia asioita ei ole tapahtunut. Remontteerausta ja sellaista arkista aherrusta. Olkia kohauttelevaa toimintaa. 

Maisemat ikkunoista herättäisivät kateutta ihmisissä mutta osaako sitä useinkaan itse arvostaa? Kunhan edes toisinaan muistaisi. 

Järvistä nousee kalaa ja pellot vihertävät runsaina. Olen sekoitus vanhaa kalaa, lantaa sekä öljyä. 

Viime viikolla tehtiin nopeita peliliikkeitä tulevaisuuden kalastuksen turvaksi ja hankin kesämökin. Halpa turamökki jonka rannasta kaivinkone mönkii tulevina aikoina tulevaisuuden kalasataman. Sieltä kaiken möskän alta löytyy kyllä sellainen vielä. Uskokaa tulevaan! Hyvää ruokaa luvassa jatkossakin. Ei tarvitse pelkkää Nauvon herkkuperunaa syödä. Tai ulkomaan pahoja geenikasviksia.

Parhainta mökissä oli se ettei minun tarvitse itse käydä keräilemään mitään sarjoja vaan siellä oli jo valmiina kukkopillikokoelma. Näin säästymme materialismin kiroilta ja kapitalismin tukemiselta. Peukkua kaikille!

Kaikki alkoi aivan tavallisesti tavallisessa Villin Lännen pikkukaupungissa. Katselimme longhorneja ja hevosia aitauksissaan, vaeltelimme kaupungin kaduilla ja tutustuimme paikkoihin. Kapakkaankin vilkaisimme mutta jano ei vielä vaivannut niin päätimme jättää sen myöhemmäksi. Kirkossa saarnastuolissa mietin rienausta päästäväni suustani mutta penkkeihin oli eksynyt joku kieltäni osaava tuntematon niin päätin pitää turpani tukossa. Olisi kyllä pitänyt laulaa! Hautuumaalla tutkittiin hautoja, käytiin koulussa, pankissa ja sheriffinkin toimistossa. Yksi autiomaa oli koko kaupunki! 

Sitten alkoi tapahtua! Joku paikallinen juoppo hoippui katua pitkin ja rehvasteli ystävineen. Paukuttelivatkin vähän. Joku turisti huijattiin pankkiryöstön syntipukiksi ja joutui putkaan. Älä koskaan luota paikalliseen Villin Lännen kyläläiseen! 

Myöhemmin kaupungin läpi ajettiin lihakarjaa markkinoille ja päästään vialla oleva intiaani ajoi hevosensakin kaupungin läpi luoja ties mistä syystä. 

Humusta villiintynyt bandiittoporukka yritti pankkiryöstöäkin! Melkein onnistuivatkin mutta paikallinen sheriffi apulaisineen oli liian kovaa kauraa. Kaikki bandiitot ammuttiin vaikka myös sheriffin miehistö koki tappioita. Yksi roiston ryökäle ammuttiin alas katolta mätkistä tippui maahan! Kaikki tuntui melkeinpä näytelmältä jossa tietysti kaikki käy hyvin kun sheriffi sai pahikset kuriin ja rahasäkin haltuunsa. Sitäpä se ei ollut! Viattomalta vaikuttanut kaduilla toilaillut katujuoppo ampuikin sheriffin ja pisti rahat omaan poveensa! 

Äimistyneenä asioiden käänteestä päätimme kaipaavamme evästystä ja menimme kapakkaan ruualle ja juomalle. Siellä näimme illuusioiden mestarittarien esityksiä ja söimme tuhdisti. 

Pikkuhiljaa alkoi kaivata jo pois Villistä Lännestä. Siellä oli pölyistä ja meluista. Salista pois lähtiessämme kapakan puolella olikin taas jotain bandiitteja tappelemassa keskenään jostain ilotytöstä. Siinähän kävi tietysti taas niin että kaikki ammuttiin. Hola bäng bäng! Helvetinmoinen räiske. 

Jo aiemman shown aikana kyläjuoppo oli kevyttä huumorin sävyttämää sanansäilää heilutellut seurueemme keskiteini-ikäisen naisjäsen suuntaan ja nyt tilanne yltyi siihen että hän päätyi vetäisemään shotillisen oletettavasti likööriä! Ei ollut jääteetä se ei. Suomessa poliisiasia - Villissä Lännessä nähtävästi perus.

Hiukan kuitenkin äksyynnyttiin ja sekä juomarityttömme että minä päädyimme puolustamaan kunniaamme pistoolein kapakan portaiden juurelle. Ensin hän pamautti yhden epäilemättä hutsuturistin hengiltä PAM liköörinousun voimalla! Siinä kuitenkin meni sitten useampi minuutti ja laskuhumala hidasti refleksejä eikä hän näin ollen enää mahtanut toisen hutsuturistin salamannopeille reflekseille joka onnistui haavoittamaan häntä. TÄMÄ KOSTETAAN! Kaksi höynähtänyttä juoppoturistia haastoi toisensa kaksintaisteluun ja pian vain yksi seisoi. Hutsuturisti piileskeli voittajan takana. Vedin asevyön lanteilleni ja asetta tunnusteltuani pamautin sen paskan hengiltä! Hutsulla jo käsi tärisi ja vaivatta täräytin hänetkin heti perään! PAM PAM! Kunnia palautettu ja voimme poistua Villistä Lännestä. 

Tosiasiassa ammuin ensimmäistä kaksintaistelijaa jalkoihin ja naisen tullessa vastaan ammuin vaan reilusti reiän kattoon että kaikille olisi selvää etten ammu a. ihmisiä kohti ja b. varsinkaan naisia kohti. 

Villi Länsi oli hieno paikka. Siellä haisi lehmän sonta ja hiekka. Kalja oli kylmää ja tequilasta hölötettiin koko ajan. 

Sisältöjen luomisella yritän tuoda hiukan jännitystä yhä kasvavan lukijakuntani elämään. Sitä te toden totta tarvitsette!

Minä en kaipaa jännitystä tällä hetkellä. 

Kaikenlaista on. Töitä piisaa, nukun huonosti ja lihon vuosi vuodelta. Tyhmyys lisääntyy kuten myös tietomäärä kaikesta konkreettisesta. Pian olen enemmän tekninen kuin teoreettinen henkilö. Taidan jo ollakin. 

Sillä minä olen ollut ja olen aina oleva. Te haisette pierulle ja väljähtäneille ideoille, teistä puuttuu kehitys ja visio. Viime vuosituhannen hajuja! 

Me eletään tänään nyrkit ojossa puskien. Ei kaivella napaa. 

Nyt kello on enemmän. Tein kirjanpidon tuossa ja nyt odottelen töihin lähtöä.

On pääsiäisen aika.

En ole ehtinyt blogia kirjoittamaan kun on ollut niin paljon kaikkia suuria ja pienempiäkin töitä joita olen tehnyt. 

Tällä hetkellä työlistalla on traktoreiden huollot, puiden kaataminen, yleinen navetan ja eläinten ylläpito sekä ensi viikolla viimeinen kalastusviikko eli verkot ylös järvestä.

Tästä on hyvä ponnistaa kohti kesää! 

Kalastelu ei ole sujunut mitenkään erityisen loistavasti mutta hiljakseen kalaa nousee yhä järvistä. Voisi nousta enemmänkin. Työpanos jos olisi entisenlainen niin nousisihan sitä! Nykyään alan olla vain tällainen sunnuntaikalastelija.. 

Lehmillä pyyhkii melko hyvin vaikka helle riivaakin ajoittain. Riivaa myös isäntää joka on muuttanut telttaan kuumimpien öiden ajaksi. Ratkaisuja on tehtävä makuuhuoneen viilennyksen suhteen. Pian! 

Itseasiassa koko syy lähteä kirjoittamaan tätä raastavaa tunnustusten tulvaa oli kommenteissa mainitsemani Vankileirien saaristo jonka lopultakin sain luettua! Ei siinä mennyt edes puolta vuotta. Työläästi se kävi iltalukemisena kun yleensä 4-6 sivua oli maksimi jonka jaksoin lukea. Niin se vain tuli loppuun saatettua vaikka puolivälin tienoilla arvelin etteipä kirja minulle enää uutta voi paljastaa. Paljastiko vai ei? sitä en muista mutta luulen että kuvani aiheesta ainakin syveni. Ihmiset, ainakin venäläiset, ovat paskasakkia. Pelottavinta on aavistella että me kaikki olemme samanlaisia orjasieluja. Paitsi toki kenties ei eräs mahtava mies joka välillä lukee tätäkin blogia. Noniin nyt kaikki te mahtavat miehet innoistuitte! Ja syystä, totta..

Nyt on rauhaisa vapaa ilta minulla. Kolme tuntia vielä tyhjää kalenterissa. En tiedä mitä tehdä. Ei minulla ole harrastuksia. Itseasiassa on minulla yksi muutaman kuukauden ikäinen harrastus. Lähinnä Youtuben kautta tapahtuva Ukrainen sodan seuraaminen. Siihen uhraan puolisen tuntia joka päivä ellen enemmänkin. Nyt aion katsoa pari videoita aiheesta ja tutkailla onko Hersonin alueella tapahtunut muutoksia. Ja kuulin huhuja Himarsienkin käytöstä? Ja Venäjä oli Käärmesaaren hylännyt MUKA parantaakseen mahdollisuutta luoda laivaväylä viljalaivoille. Voi helvetti mitä paskan puhujia ovat! Tekisi mieli motata! Näihin tunnelmiin..

Joku utelias ihailija-lukijani joskus aiemmin kysyi kuinka pokereideni kävi niin seuraavassa tulee selvitys asiaan liittyen.

Pokerista tuli helppoa rahaa silloin joskus kun sitä jaksoi pelatakin. Sitten se raha kävi tiukemmaksi ja päätin lopettaa. Olihan se myös hiukan stressaavaa toisinaan kun ajoittain rahaa myös hävisi kunnes taas pääsi aallonharjalle. Enää en muista lopetinko pelaamisen koska voittaminen kävi hankalammaksi vaiko koska olin kyllästynyt peliin. Luulisin totuuden löytyvän jostain puolivälistä. Jos ihminen voi valita pokerinpeluun tai kalastuksen väliltä niin johan saa ihmisen päässä vikaa olla jos pokerin valitsee. 

Ei tätä aikaa aina ole siunauttavaksi saakka.

Navetalla meni rehuruuvi poikki ja sen korjaustyötä tuli valmistelua parikin päivää ja eilen sitten rykäistiin uusi spiraali uudistuttuun linjaan ja jopas nyt onkin hyvä ja suora linja entisen kiemuran sijaan. Minä poika se alan osaamaan! Aluksi kyllä hirvitti ja pänni kun ei ole tilalla entisen tee-se-itse-isännän jäljiltä sitä Miestä joka soitetaan apuun pulmatilanteissa. Nyt joudutaan ihan itse ongelmia ratkomaan ja sekös on stressaavaa. Kaipa voi olla näkökanta sellainenkin että ongelman ratkettua kokee jonkinlaista tyydytystäkin.. ja on oppinut asioita. Jaa'a! The Man olisi silti hyvä olla..Tukku euroja kouraan ja hommat hoituisivat.

Jes sir, boogy on!

Hengellisesti en ole sen kummoisempia pohtinut. Soltzenitsynin Vankileirien saariston lopultakin sain käsiini kirjastosta sattumalta niin sitä olen nyt lueskellut. Mielenkiintoinen tarina on se vaikka en tiedä mikä hänellä on kommunismia ja Neuvostoliittoa vastaan kun on pitänyt kehitellä noin eeppinen tarina. En minä jaksaisi vääristellä ja valehdella tuhatta sivua! Tosin sitähän se on kai se kirjailijan elämä..

Siitä kerron lisää kun olen valmis.